Ajattelin nyt puhua asiasta, joka vaivasi mieltäni kauan, mutta tein siihen muutoksen. Nimittäin siihen, että pidin puoli vuotta taukoa ratsastuksesta. Mietitte varmaankin että miksi?
Olin todella väsynyt henkisesti ja fyysisesti kun päätin lähteä Luukaksen kanssa vielä kisoihin viime vuoden lokakuussa. Mulla ei oikeasti olisi silloin riittänyt siihen aika ja resurssit mutta jatkoin silti. Kävin parhaimmillaan tallilla 6kertaa viikossa, ja se oli liikaa. Se oli liikaa mun koulunkäynnin ja ihan mun oman jaksamisen kannalta. Niiden kisojen jälkeen päätin, etten palaa tallille enää koskaan. Puoli vuotta pidin lupaukseni mutta tiedättehän, kerran ponityttö, aina ponityttö. Ja niinhän siinä kävi että palasin tallille.
Mietin pitkään, että aionko palata tallille, olihan se mulle kuitenkin melkein kuin toinen koti. Mutta kaipuu Luukasta kohtaan oli niin suuri että en vaan pystynyt unohtamaan Luukasta. Helmikuussa 2018 menin tallille ja kun hoidin Kalle ponia, mieleeni muistui ne ihanat hetket jotka tallilla olin kokenut. Harjasin Kallea varmaan puoli tuntia putkeen, siis ihan oikeasti, samalla harjalla samaan kohtaan :D Silloin päätin että aloitan taas tallilla käymisen. Kuitenkin helmikuussa lähdettiin lomalle Thaimaaseen 2,5 viikoksi. Mulla oli ihan kauhea ikävä Luukakasta jo muutenkin, mutta kun näin Thaimaassa hevosia meidän hotellin takapihalla päätin tehdä lopun tälle jokapäiväiselle ikävälle.
Heti palattuani Suomeen menin seuraavana päivänä tallille ja silloin puhuttiin tallinomistajan kanssa että voisin alkaa liikuttamaan Kallea kun silläkin on ollut puoli vuotta taukoa. Pääsin heti silloin jo liikuttamaan Kallea, jos sitä siksi voi kutsua. Mentiin ihan tosi rauhallisesti vähän käyntiä ja sitäkin vähemmän ravia että Kalle ei menisi pahasti jumiin. Ratsastuksen opettaja varoittelikin mua paljon siitä että Kalle saattaisi alkaa keulia ja pomppia, mutta mitään ei onneksemme käynyt. Kalle meni itseasiassa melko hyvin, menihän se kovaa, mutta se oli ymmärrettävää noin pitkän tauon jälkeen.
Lauantaina 10.3 menin tekemään aamutallia ja liikutinkin Kallen siinä heti aamusta. Voin sanoa ihan rehellisesti, että Kalle oli ihan super eilen. Se oli kuin entisellään, käynti oli tosi rauhallista ja ravi meni myös todella hienosti. En ottanut laukkaa, koska ajattelin poninkin parasta. En halua että se menee jumiin. Kun olin riisunut Kallelta varusteet, pessyt kuolaimet ja loimittanut kallen sekä antanut sille paaaaljon porkkainoita, olikin jo Luukaksen vuoro. Olin ihan fiiliksissä jo siitä että sain hakea sen sisälle tarhasta. Harjasin Luukaksen iha läpikotaisin, ja voi sitä karvan määrää mikä siitä ponista lähti! Ei uskoisi että niin pienestä (tai no, pienestä ja pienestä.. :D) ponista lähtisi niin paljon karvaa. Ratsastus sujui hyvin, siitä huolimatta että luulin etten osaa enää ratsastaa. Olihan ne taidot onneksi vielä tallessa.
Tulipas taas pitkä postaus! Kirjoitan viimeistään ensi lauantaina lisää Kallesta, ellen aikaisemminkin :)